(Mullistava) havainto

Olen tehnyt erään mullistavan havainnon koskien asioita, joiden tekemistä välttelen. Ne nimittäin ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, joiden koen vaativan minulta erityisesti henkisiä ja älyllisiä ponnistuksia. Minulle ei tuota ongelmia imuroida, järjestellä tavaroita, ommella, tai käydä kuntosalilla. Päinvastoin. Näiden asioiden tekeminen on helppoa. Ei tarvitse ajatella mitään. Voi vain tehdä. Sitä vastoin minulle tuottaa ongelmia sellaiset asiat kuin: vaikkapa nyt sen hammaslääkärin varaaminen (tai ylipäänsä soittaminen johonkin jostain asiasta - paitsi jos kyseessä on perheenjäsen), tenttiin lukeminen, kirjallisten opiskelutöiden tekeminen, laskujen maksaminen ajoissa, käsikirjoittamisen aloittaminen ja tulevaisuuden suunnittelu.



Tämä on ärsyttävää, mutta tavallaan kai luonnollista. Kun kohtaa päivät läpeensä uutta informaatiota, niin ei sitten jaksakaan enää ottaa vastaan mitään erityisen "tärkeää" tai pohtia asioita. (Paitsi tietenkin jos se liittyy vaikkapa siihen, minkä teeman valitsen uuteen kollaasiini Polyvore.comissa.) Tämäkin vaatii toki älyllisiä ponnistuksia, mutta kevyitä sellaisia. Kyse on vain omaksi huvikseni tekemästäni asiasta, joka kaiken lisäksi ei ole itsessään mitenkään erityisen tärkeä. Siis jos vertaa vaikkapa seuraaviin hajanaisesti esitettyihin, mutta tärkeisiin, älyllisiin ja henkisiin kysymyksiin: "Miten minun tulisi suhtautua Suomen maahanmuuttopolitiikkaan? Millainen Suomen maahanmuuttopolitiikka edes on tällä hetkellä? Miten minun tulisi opettaa tämä ja tämä asia rippikoululaisille? Mikä minusta tulee isona? Mikä on oikea ratkaisu tässä tilanteessa? Mikä on oikein? Miten voisin muuttaa negatiivisia ajatusrakennelmiani? Ketä pitäisi äänestää? Miten voin lievittää läheisteni surua ja tuskaa? Tai voinko ylipäänsä sille asialle mitään? Mistä pessimistisyyteni johtuu? Miksi olen olemassa?"

Huh. Ei ole helppoa olla ihminen. Aasina ei tarvitsisi ajatella näin paljon.

Tällä viikolla

Tällä viikolla olen ollut sekä ahkera, että laiska. Olen yllättänyt joinain päivinä itseni olemalla aktiivisempi kuin yleensä. (Tuo laiskuus ei puolestaan olekaan ollut mikään yllätys.) Tällä viikolla olen muun muassa:


- istunut kannettavan tietokoneen äärellä epäergonomisella sohvalla niin, että takapuoleni on puutunut(!)
(Jotenkin en edes muistanut, että sellaistakin voi tapahtua! Siis, että takapuoli voi puutua. Tosin, kuten sanoin, sohva on epäergonominen. Huomioitava seikkansa tässä on se, että en ole tehnyt juuri mitään hyödyllistä koko tänä "aikana, jolloin takapuoleni puutui".)

-juonut liikaa Pepsi Maxia
( Hampaat kiittää taas. Pitäisi muuten ilmoittautua viimeinkin siihen hammastarkastusjonoon. Olen pitkittänyt ilmoittautumista jo ties kuinka pitkään, sillä pelkään sitä, kuinka huonossa kunnossa suuni todetaan olevan. Loogisesti ajateltuna tätä tosin ei yhtään auta se, että venytän ilmoittautumisajankohtaa koko ajan lähemmäs paruusiaa - toivottavasti kerkeän kuitenkin ennen sitä käymään.)

- käynyt kuntosalilla
(Tässäkään, kuten edellisessä, ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Halusin kuitenkin kirjoittaa tämänkin ylös todistukseksi siitä, että takapuoleni puutuminen ei ole johtunut lihasteni surkastumisesta.)




- käynyt Malmin Pöytäkirppis - kirpputorilla
(Tein kivoja löytöjä: musta Ginan neuletakki 3 euroa, Barbie-mittakaavassa oleva mielettömän söpö teesetti 3,50, Barbie-nukke 2000-luvun alusta 1 euron, Taiteen mestarit-lehden numero, joka kertoo Botticellista 0,50 senttiä, pikkuruinen tummansininen olkalaukku 3 euroa, pieniä askarteluun tarkoitettuja kankaisia ruusuja, yht. 1 euron. )

- lukenut kirjaa, josta piti tehdä referaatti...
(...jota sitten ei pitänytkään tehdä, koska kurssi peruttiin...)

- käynyt syömässä ilmaista illallista nepalilaisessa ravintola - Gorkhassa (Ihanaa ruokaa ja hyvää seuraa.)

- naureskellut latinan tunnilla kielioppitermille "sisäinen alistus"
(Eipä siitä sen enempää. Joko ymmärrät tai sitten et.)

- ideoinut seuraavaa lyhytelokuvaa
( "Ei vitsi sit siinä vois olla sellanen ihan sairaan siisti juttu et se menee sinne ja kuulee sen ja sit niinku se tota niinku tota öö tota..... Ei tää idea oikein taida kantaa". Tyypillistä.)

- käynyt uusimassa passini sukunimen vaihdoksen takia
(Passitäti sanoi ensin, että edellisenä keväänä hankkimaani passiin otetut kuvat (joita jäi yli) eivät enää kelpaa. Kuvien ottamisesta saa olla enintään puoli vuotta. Näytin tädille kuvaa, ja sanoin "en mä ole tästä kyllä paljon muuttunut". Täti sanoi: "No et kyllä." Ja nauroi päälle. Hän hyväksyi kuvat. )


Tässä kökkölaatuisessa kuvassa on samalta kirpputorilta jokin aika sitten löytämäni toinen pieni teesetti. Sen alla on samalla reissulla ostettu ihana vanhanaikainen kaitaliina, 0,50 senttiä.

Winter Wonderland?

Koska nämä talviset kelit näyttävät vielä jatkuvan, on tuskin luvatonta julkaista blogissaan talvisia asukokonaisuuksia. Tänään on aurinko paistanut todella ihanasti:) Lunta on kuitenkin vielä paljon, ja parina edellisenä päivänä sitä on satanut taas lisää... Mieleni on huutanut tuskissaan yhtä sanaa: blaah. Nämä kuvat tuovat minulle onneksi vähän positiivisia fiboja tämän Winter Wonderlandin keskelle. ;)










Asukokonaisuudet on koottu osoitteessa www.looklet.com.

Häämatkaa odotellessa

Heips! Aloin fiilistellä tänä keväänä tapahtuvaa häämatkaa. Tein siihen liittyvän kuvakollaasinkin. Matkakohteemme on siis Praha. Saa nähdä kuinka paljon kuvan fiilis tai yksittäiset jutut toteutuvat matkalla. Jännittää jo vähän. En ole kovin kokenut matkailija (paitsi koto-Suomen kamaralla). Varsinkin lentokoneella matkustaminen on jäänyt vieraaksi.  No, nyt sitä pääsee taas kokeilemaan. Toivon vain, että korvat eivät mene lukkoon ja ettei aina-yhtä-ihana-levottomat-jalat-oireyhtymä puske päälle. Se on inhottavinta juuri silloin, kun ei pääse kunnolla kävelemään. Noh, anyway, onneksi ei tarvitse yksin matkustaa. Tällä lentokokemuksella olisin ihan hukassa kaikilla lentokentillä,  porteilla jne. ilman miestäni.  

Euroopassa en ole käynyt ennen muualla kuin Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä (kaikissa niissä muutaman kerran).  Lisäksi olen käynyt USA:ssa. Muut mantereet ja seudut ovatkin sitten ihan "tutkimattomia" seutuja minun osaltani. Mielelläni jatkan horisonttini laajentamista juuri täällä Euroopassa. Täällä tuntuu olevan eniten niitä paikkoja, joihin haluaisin mennä. Sitä paitsi niihin matkustaminen on halvempaa ja nopeampaa kuin muille mantereille :)

Listasin muutaman asian, joita haluaisin matkalla nähdä tai tehdä. Tämä on alustava listaus, joka perustuu osittain mielikuviin ja osittain matkaoppaisiin ja muiden kokemuksiin:

- Käydä Prahan lelumuseossa (jossa on muun muassa Barbeja :D)

- Käydä paikallisessa (tavallisessa) ruokakaupassa

- Vierailla Alphons Mucha - taidenäyttelyssä

- Käydä katsastamassa paikallisia kirkkoja

- Lähettää kortin vanhemmilleni

- Hengata hotellihuoneessa ja katsoa paikallisia TV-kanavia raikuvan hörönaurun kera

- Löytää joku edullinen ja hyvätasoinen second hand - shop. (Saa nähdä, onnistuuko.)

- Käydä prahalaisessa antiikkiliikkeessä tai -markkinoilla ihastelemassa hienoja ja budjettiini liian kalliita esineitä. Tai ostaa sieltä jotain pientä. (Kumminkin ostan jonkun Lenin-pinssin sieltä jos muuhun ei ole varaa...- I know myself. Ja sille onkin sitten käyttöä myöhemmin...?)  

Noniin, tässä nyt alustava lista. 

Praha, täältä tullaan! (Tosin ei ihan vielä...)  

P.S.  Omia kuvakollaaseja voi tehdä osoitteessa www.polyvore.com. Ihan sairaan kivaa :D

Kesäinen Kukkaketo

Kohta on kevät. Haluan uskoa niin. Ja keväällä voi pukea päälleen ohuempia ja monipuolisempia vaatteita. Eikä kesäänkään ole enää kuin yhden vuodenajan mittainen odotus. Keräsin tähän joitain maailman ihanimpia (?) ja kesäisimpiä mekkoja. Ihanaa! :)

Ilmalaivat lentoon!

Oi kun on nostalgista. Muun muassa yhdestä Indiana Jones-leffasta tutut ilmalaivat eli zeppeliinit saattavat palata taivaalle :)








Ensimmäiset ilmalaivat lensivät taivaalla jo 1800-luvun loppupuolella. Niille povattiin menestyksekästä tulevaisuutta ja niitä pidettiin yleisesti lupaavampina kuin lentokoneita. Vielä 1920-30 luvuilla ilmalaivat kilpailivat lentokoneiden kanssa siitä, kummasta tulee yleisempi tapa kuljettaa ihmisiä ja tavaraa ilmojen halki.











Ilmalaivassa matkustaminen oli mukavampaa, sillä se salli liikkumisen eri tiloissa. Lentokone oli toki nopeampi, mutta ilmalaiva oli tekniikaltaan yksinkertaisempi, ja kuitenkin peittosi nopeudessan laivan.






Kenen kuva mahtaakaan olla seinällä? Onneksi tämä ei kuulu vakiovarusteisiin.


Lentokone vei lopulta voiton (kuten tiedämme) siitä syystä, että Hindenburg-niminen saksalainen zeppeliini tuhoutui vuonna 1937. Sen käyttämä palonarka vetykaasu syttyi palamaan ja tuhosi koko aluksen. Ja tämä tapahtui tietenkin filmikameroiden läsnäollessa.



Tapauksen johdosta zeppeliinien kehitys pysähtyi lähes kokonaan. Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Viime aikoina ilmalaivoja on alettu kehittää uudestaan ja vetykaasun tilalla on käytetty turvallisempaa heliumia. Muutamia yksilöitä on jo käytettykin apuna tieteellisissä mittauksissa, joiden tekeminen tärisevällä lentokoneella olisi vaikeaa. Ilmalaivojen uskotaan raivaavan tiensä myös rahtaus- ja tavarankuljetuspuolelle. Hienoa siinä on nostalgia-arvon ja yksinkertaisen tekniikan lisäksi se, että se ei tarvitse yhtä paljon polttoainetta kuin lentokone. Se on siis jopa ekologinen :)

Ilmeisesti matkailuun tätä kulkuveuvoa ei koskaan saada, mutta silti: Jee, odotan innolla näiden yleistymistä :)


Tässä vielä pari kuvaa Indiana Jones-pelin zeppeliini-grafiikoista.

Asfaltti pilkottaa jo (vähäsen)

Ihanaa kun aurinko on paistanut viime päivinä ja asfaltti on tullut näkyviin lumen alta. Kyllä se kevät pikku hiljaa tekee tuloaan. Joidenkin tunnistamattomien lintujen laulustakin tulee keväinen fiilis. Kai ne alkavat laulaa jotenkin eri tavoin aina keväisin. "Talvi-titityy" on erilainen kuin "kevät-titityy":D Itse pidän jokaisesta vuodenajasta. Niissä kaikissa on omat hyvät puolensa. Vaikkakin kesää tulee varmasti kaivattua kaikista eniten.

Valon määrän lisääntyminen vaikuttaa mielialaani nostattavasti ja ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että jaksan ja haluan taas tehdä enemmän asioita.



Kaipaan luontoa, jos sitä ei ole tarpeeksi paljon ympärillä. Saan siitä yllättävän paljon voimaa ja jaksamista. Se, että näkee luonnon elävän, kasvavan ja uudistuvan, on jollain tavalla rohkaisevaa. Se luo toivoa itsellekin siitä, että kaikki järjestyy, kaikki menee eteenpäin. Ja on siinä jotain spirituaalisestikin antoisaa. En ihan sanoisi, että "metsä on kirkkoni", mutta jokin mysteeri luonnon kauneuteen liityy.

Oli vielä ihan pakko laittaa kuva Alphonse Muchan teoksesta Neljä vuodenaikaa. Se on niin ihana, ja Mucha on lempitaiteilijoitani.

Huikeaa, sanon minä!

Joel Hallikaisen saamista tappouhkaukista on ollut juttua viime päivien lööpeissä. Maria!-showssa koettiin eilen huikeita hetkiä asian tiimoilta. Suoraan lähetykseen oli kutsuttu vieraiksi Hallikainen itse sekä tappouhkaukset Facebookiin kirjoittanut teinipoika. Erityisen loukkaavaa uhkaukissa oli ollut se, että niissä oli uhattu myös Hallikaisen perhettä, johon kuuluu alaikäisiäkin lapsia.

Kohtaaminen oli aikamoisen tunnepitoinen ja herätti tunteita itsessänikin katsojana. Tapitin herkeämättä koko sen ajan, kun nämä kaksi juttelivat keskenään.

Mielestäni ohjelmassa oli hienoa erityisesti kolme asiaa:

1) Poika uskalsi tulla nimellään ja naamallaan julkisuuteen pyytämään anteeksi tekosiaan.

2) Hienoa oli myös se, kuinka Hallikainen sanoi lopuksi antavansa pojalle anteeksi tämän törkeän käytöksen. Hän myös lupasi vetävänsä jutun pois poliisin käsittelystä, koska poika oli uskaltanut julkisesti pyytää anteeksi.

3) On hienoa, ja erittäin suositeltavaa, että tällaiset asiat käsitellään niiden vaatimalla vakavuudella. Nettiin ei voi kirjoittaa asioita ottamatta vastuuta kaikesta siitä, mitä kirjoittaa. Törkeyksien kirjoittaminen nettiin ei ole sen sallitumpaa kuin niiden sanominen asianosaiselle face to face päin naamaa. Myös nimimerkin takaa kirjoitetuista kommenteista on kannettava vastuu.

Maria!-ohjelma on nähtävissä Nelosen katsomossa. Tässä linkki. Kyseinen keskustelu käydään heti ohjelman alussa. Ei siis tarvitse kelata, mikäli haluaa nähdä vain tämän osan ohjelmasta:).

P.S. Ai miten niin rakastan listojen tekemistä? :D

Oscarhuumaa

Nyt on tämän vuoden Oscarit taas jaettu. Nyyh nyyh. En ikinä pysty katsomaan gaalaa liikuttumatta. (How pathetic is that?) Enkä ole vielä edes nähnyt ehdolla olevia elokuvia :D Jotenkin minun on leffanörttinä joka kerta helppoa uppoutua juhlien tunnelmaan ja hypetykseen, vaikka tiedostava minäni vähätteleekin koko oscar-konseptia.

Anyway, eilinen ilta meni parin vieraan käymistä lukuun ottamatta sitä edeltäneenä yönä esitetyn gaalan katsomiseen. Olin siis tallentanut koko komeuden digiboksille, koska en todellakaan halunnut valvoa koko yötä katsoakseni sitä reaaliaikaisesti. Olen sen verran mummo. Sitä paitsi, tallennetun ohjelman katsomisessa on se hyöty, että voi kelata kaikki turhat jorinat (kuten Suomen kommentaattorien osuudet) ja muut tylsät osat (kuten mainokset).

En aio arvostella tässä elokuvien saamia palkintoja (varsinkaan kun en ole nähnyt kyseisiä elokuvia! :D). En aio myöskään haukkua tyylittömimpiä asukokonaisuuksia, sillä sellainen ei ole mielestäni asiallista. Sitä vastoin: aion esitellä juhlien lemppariasukokonaisuudet!

   Sandra Bullock. Vintage- ja merenneitohenkeä. 

  Anna Kendrick. Antiikin Rooma meets Barbie doll.  

   Cameron Diaz. Klassista Hollywood-glamouria.

  Kristen Stewart. Yksinkertainen, mutta kuitenkin tarpeeksi monimutkainen.

  Carey Mulligan. Modernia juhlavuutta.

  Maggie Gyllenhaal. Värikkyyttä ja rohkeita kuvioita. 

  Meryl Streep. Puhtaanvalkoista 1940-luvun henkeä.

  Miley Cyrus. Paljon pitsiä ja ripaus 1980-lukua.

  Rachel McAdams. Näyttävää kuviointia ja kauniita leikkauksia.

P.S. Olen muuten käynyt opastetulla kierroksella Kodak Theatressa, jossa oscarit jaetaan. Muistaakseni opas kertoi, että kun joku lähtee gaalan aikaan käymään vessassa, hänen paikalleen menee istumaan joku juhla-asusteinen henkilö siksi aikaa kunnes tämä palaa. Ettei sali näyttäisi tyhjältä :D

Time to time

Nyt minullakin on rannekello! Löysin viimein sellaisen kellon, jota haluan pitää jokapäiväisessä käytössä. Se ei ole nimittäin ollut maailman helpointa, sillä en ole halunnut korukelloa, urheilukelloa, enkä "bling-bling-I-am-such-a-cool-babe-from-da-hoods" - tyyppistä kelloa. Siksi olin superiloinen, kun löysin tämän nahkaremmillä ja roomalaisilla numeroilla varustetun kellon eräältä Tampereen kirpparilta kolmella eurolla. Siihen oli vaihdettu juuri patterikin :D Enää ei tarvitse koko ajan kysyä muilta, paljonko kello on ;)

Samassa kuvassa uuden kelloni kanssa on vanha taskukelloni, joka myös on hyvin rakas minulle. Se ei kuitenkaan ole läheskään niin käytännöllinen (varsinkaan näin talvella), kuin ihan perinteinen rannekello.

Enkä voinut vastustaa kiusausta laittaa vielä kuvaa ikivanhasta ja (minun mielestäni) -ihanasta pikkuruisesta tiimalasista, jonka olen joskus vuonna käpy ja sillisalaatti ostanut niin ikään kirpparilta. Muistuttakoon se vaikka elämän katoavaisuudesta ;) (Muahahahahaaaa!)