Pave puhuu taivaasta kahdessa merkityksessä. Ensinnäkin taivas on jokin tuleva todellisuus ja kristityn tuleva koti ( 2.Kor. 5:1-2, Fil. 3:20). Toiseksi Pave puhuu taivaasta hengellisenä todellisuutena, joka on olemassa yhtä aikaa materiaalisen todellisuuden kanssa. Tässä merkityksessä taivas on Kristuksen tämänhetkinen asuinpaikka, josta hän tulee viimeisellä tuomiolla takaisin (Room. 10:6, 1. Tess. 1:10, 4:16). Paven mukaan kristityt ovat "taivaan kansalaisia" ( Fil. 3:20 ) ja osallistuvat jo tässä maailmassa jollain tavalla taivaan elämään. Ja koska Paavalihan on tunnetusti erittäin merkittävä kirkkomme teologi, voisi olla hänen ajatustensa perusteella vaikeaa ajatella taivasta pelkästään jonkinlaisena tulevana paikkana tai asiana.
Silloin tällöin olen törmännyt esimerkiksi riparilaisten taholta kysymykseen siitä, mitä järkeä on yrittää elää oikein, siis vaikkapa raamatun opetusten mukaan, jos kerran luterilaisuuden mukaan teot eivät pelasta, vaan yksin armo? Itsekin olen miettinyt sitä, miksi oikeastaan elän kristittynä? Miksi pyrin tekemään oikein ja elämään raamatun opetusten mukaisesti? Onko ainoa motiivi se, että pääsen kuoltuani, tai sitten kun sen ylösnousemuksen aika on, taivaaseen? Vastaus on TODELLAKIN ei. Ensinnäkin kristityllä on aina vastuu itsestään ja
Taivaassa ihminen näkee Jumalan ensimmäistä kertaa täydellisesti; kasvoista kasvoihin. Siellä Jumalan voima ja läsnäolo toteutuvat täydellisesti. Lisäksi Raamatun taivas-kuvauksissa ja vertauksissa korostuu taivaan yhteisöllinen luonne. Taivaassa eläminen on yhteyttä Jumalan ja yhteisön välillä. Usein puhutaan taivaasta muun muassa pitoina tai hääjuhlana. Eli toisin sanoen bileinä, joiden isäntänä on kolmiyhteinen Jumala ja jonne kaikkien toivotaan osallistuvan. Be there or be square! Niin, ja jos uskoo, että taivas on jo täällä maan päällä, niin silloinhan meidän pitäisi bilettää jo nyt Jumalan kunniaksi, vai?!
Vau! Olet tosi hyvin hahmoteltu noita 'Paven' näkemyksiä ikuisesta elämästä/taivaasta. Ja kerrontaa kehystävät kauniit kuvat! Oikeastaan mä olen tämän 'taivas' kysymyksen kanssa aikamoisena kysymysmerkkinä. Toisaalta mä ajattelen, että olennaista, että on Kristuksessa ja hänen lunastamansa.. silloin käy hyvin joka tapauksessa.
VastaaPoistaJoka tapauksessa yksi näkökmulma, jota olen eksegeettisen harrastukseni myötä miettinyt. Eli juutalisilla oli käsite 'tämä maailma' (ha-olam ha-zeh) ja 'tuleva maailma' (ha-olam ha-ba). Jeesuksen tulossa 'tähän maailmaan', maailman aika muuttui, ja tavallaan astuimme 'tulevan maailman' piiriin.., joka ei siis enää ollut tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt. Uuteen maailmaan liittyy uusi luominen, ja jokainen joka on Kristuksessa on 'uusi luomus' Gal 6:5, 2.Kor 5:17..
Jeesus itse puhui 'tästä maailmanajasta' ja 'tulevasta ajasta' Mark 10:1..
Joo, hyvä näkökulma! Mä oon kans sitä mieltä, että "come what may", kyllä lunastetulle hyvin käy.. :)
VastaaPoista