torstai 8. marraskuuta 2007

Miksi oi miksi?

Miksi elämä on niin vaikeaa? Miksi niin monet nuoret voivat pahoin henkisesti? Miksi on masennusta? Miksi ei ole olemassa lääkkeitä, jotka tehoavat kaikkiin mielenterveysongelmiin? Miksi on niin vaikeaa kuunnella toisia? Miksi joillain ei ole yhtään ystävää? Miksi toisen hätää on niin vaikeaa huomata? Miksi ihmiset eivät osaa pyytää apua? Miksi kaikki, jotka haluavat apua, eivät sitä saa? Miksi ihmiset ovat niin itsekkäitä? Miksi jotkut tekevät itsemurhan? Miksi ihmiset satuttavat toisiaan? Miksi on kärsimystä? Miksi, miksi, miksi?






" Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. "


Jes. 53: 4-5.




P.S. Miksi blogini ei ole auennut vähään aikaan kotikoneellani...?!

3 kommenttia:

  1. Voi voi, vaikeita kysymyksiä, joihin kaikkiin ei kai edes ole vastauksia.(vastaukseni taustalta voi lukea sen, että Jokela vaikuttaa). Oliko ennen toisin? Oliko ennen paremmin? I think not. Mutta uskon silti, että individualismin ylikorostaminen saattaa osin vaikuttaa siihen, ettei yhteiskunnastamme löydy kaikille sellaisia turvaverkkoja/sidosryhmiä joissa olisi tilaa a) olla oma itsensä, b) puhua huolistaan & mietteistään ja c) tulla todella kuulluksi.

    Kuulin joskus, että espoon NUVA (nuoriso-valtuusto) esitti, että kaikille espoon koululaisille pitäisi tulla "koulukuraattorin tapaamispakko" esim. kerran lukukaudessa. Että jokainen saisi mahdollisuuden kohdata luottamuksellisesti aikuisen, joka voisi ohjata vaikeuksissa olevia eteenpäin. Kannatan ehdotusta edelleen, koska jos tarvetta tapaamiseen ei ole, ei haittaa mitään jos istuu tunnin juttelemassa niitä näitä. Jos tarve on, voi tätä kautta saada äänensä kuuluviin.

    Katsoisin, että kasvavalle nuorelle on kyllä ensiarvoisen tärkeää, että edes jompikumpi vanhemmista olisi aidosti kiinnostunut lapsensa mietteistä ja kuulumisista. Jos nuorella olisi vähän "vinksahtanut" ajatusmaailma, voi vanhempi tuoda omat ajatuksensa julki ja sitten nuori ovi reflektoida omaa maailmankuvaansa/ajatuksiaan niihin.

    Mutta miksi kaikki ei hae apua?>>Joskus asia voi tuntua niin "nololta" ettei siitä kehtaa kylillä huudella. Lisäksi tuntuu siltä, tässä hitsin tulos- ja suorituskeskeisessä maailmassamme ei ole aikaa epäonnistumisille, jaksamattomuudelle, masennukselle jne. On unohdettava kivut ja sisulla eteenpäin.

    Jaa, kuulostanee melko pessimistiseltä tuo ylläoleva. Sitä se ei ole, sillä optimisti-kirjoittaja näkee mahdollisuuksia parantaa asioita.

    Elämä on lahja. Huomennakin.

    VastaaPoista
  2. Niin, en olettanutkaan että joku vastais noihin kaikkiin mun esittämiin kysymyksiin :).

    Itse asiassa olen itse miettinyt sitä, että (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin), ennen on saattanut olla tämän asian suhteen oikeasti vähän paremmin. Juuri siksi, mitä kirjoitit turvaverkoista yms.ja siksi, että kaikkien oletetaan pärjäävän omin avuin. Luulen itsekin, että apua ei haeta nimen omaan siitä syystä, että se koetaan häpeällisenä ja merkkinä heikkoiudesta.

    Olen miettinyt myös sitä, että nuoret saattavat joskus voida sen takia pahoin, etteivät tiedä mitä esim. tulevaisuudeltaan haluavat, siis esim. ammatin saralla. Nuorilla on individualismin periaatteiden mukaan vapaus valita periaatteessa melkein mitä vain, mutta tämä ns. vapaus voi kääntyä itseään vastaan silloin, kun ihmiselle tulee pakko valita jokin vaihtoehto. Eikä mikä tahansa vaihtoehto, vaan sellainen, jonka pitää olla juuri hänelle oikea ja tukea hänen persoonaansa. Tietenkin olen sitä mieltä, että on hyvä jos on vaihtoehtoja joista valita, mutta luulen, että siihen voi liittyä paljon myös paineita.

    En ollutkaan kuullut tosta NUVA:n ehdotuksesta mutta se kuulostaa munkin mielestä hyvältä. Toisaalta moni pystyy tässäkin tilantessa kätkemään pahan olonsa varsinkin jos ei halua siitä kertoa, mutta varmasti siitä olisi silti todella paljon hyötyä. Ja koska kuraattoreilla on kokemusta ja koulutusta tunnistaa tietyt riskitapaukset.

    Eikä toi kuulostanut pessimistiseltä.. ;)

    VastaaPoista
  3. sori mä testaan röyhkeesti.

    tässä pitäisi olla lihavoitu sana välissä

    VastaaPoista