sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Angelologiaa



Mikä olisi Mikkelinpäivänä parempi aihe blogikirjoitukselle kuin enkelit? Aivan oikein, ei mikään! Tässä siis hieman angelologiaa, siis enkelioppia.

Aluksi pieni huomatus. Vuoden 2000 World values-tutkimuksen mukaan 51% suomalaisista uskoi enkeleihin. Vuonna 1995 kyseinen luku oli 47%. ( Ihkauusimman tutkimuksen tuloksia en löytänyt netistä. ) Kuulostaa aika isolta luvulta ja vielä hämmästyttävämpää on se, että toi luku on pikkuisen jopa kasvanut! Vertailun vuoksi paholaisen olemassaoloon uskoi vuonna 2000 33% ja helvetin olemassaoloon 25% suomalaisista. Kun maailman menoa katselee, niin luulisi paholaisen olemassaoloon olevan itse asiassa helpompi uskoa, kun hyvien ja puhtoisten enkeleiden. Kyse on kai siitä, että enkeleihin halutaan uskoa, koska niissä ei nähdä olevan mitään, mikä haastaisi ihmisen. Siis tarkoitan sitä, että esimerkiksi Jumalaan uskomiseen liittyy vaikkapa vaatimus elää moraalisesti hyvää elämää. Enkeleihin sitä vastoin on helppoa uskoa, koska he eivät vaadi mitään ihmiseltä tai "vaikeuta" tai "monimutkaista" ihmisen elämää millään tavalla. Sitä vastoin heidän tehtävänsä on suojella ja auttaa ihmistä. Kuka nyt ei suojelua ja apua haluaisi?!

Länsimaisen taiteen välittämä kuva blondeista ja siivekkäistä enkeleistä ei ole aivan tarkalleen ottaen se, miten raamatussa enkelit kuvataan. Kuitenkin taiteen esittämä näkemys enkeleistä on vaikuttanut vahvasti siihen enkelikäsitykseen, joka elää länsimaisen ihmisen mielessä. Raamatun antaman enkelikuvan lisäksi länsimaiseen enkelikäsitykseen ovat vaikuttaneet ainakin erilaiset tarustot, apokryfikirjat, juutalainen apokalyptinen kirjallisuus, kirkon pitkä perinne, kirjallisuus sekä varmasti myös länsimaiset kauneusihanteet. Usein näkee esimerkiksi kuvia pikkuisista enkelinnäköisistä hahmoista, joilla on jousipyssy kädessä. Tämä viittaa tietysti roomalaiseen tai kreikkalaiseen tarustoon ( Amor tms. ) eikä ole todellakaan kristillinen hahmo, vaikka näyttääkin erehdyttävästi enkeliltä.

Raamatun antama kuva enkeleistä ei ole aivan yksiselitteinen tai tarkka. Usein enkelit on kuvattu "nuorukaisiksi". Esimerkiksi Markuksen evankeliumi kertoo naisten tulosta tyhjälle haudalle pääsiäisaamuna näin: "Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet". ( Mark 16:1-8 ) Enkelit eivät siis raamatun mukaan muistuta niinkään Barbie-nukkea, kuten länsimaisessa taiteessa on usein kuvattu. ( Ne näyttävät enemmänkin Keniltä! ) Enkeleillä ei siis välttämättä ole lainkaan siipiä raamatun mukaan. Sen sijaan kerubeilla ja serafeilla, jotka ovat jonkinlaisia "ylempiä enkeliolentoja", on siivet. ( Serafeilla kuusi ja kerubeilla neljä siipeä. ) Muuten Hesekielin kirjassa on mielenkiintoinen ja yksityiskohtainen kuvaus kerubeista, Hes. 1:5-12. Raamatussa mainitaan nimeltä kaksi enkeliä; Gabriel, joka muun muassa ilmoitti Neitsyt Marialle Jeesuksen syntymästä sekä arkkienkeli Mikael ( jonka mukaan mikkelinpäiväkin on saanut nimensä ). Apogryfikirjoihin kuuluvassa Tobiaan kirjassa on lisäksi mainittu enkeli nimeltä Rafael.





Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia ja toimivat periaatteessa aina Jumalan tahdon mukaan. Heillä ei siis ole omaa vapaata tahtoa, kuten ihmisellä. Kuitenkin, palatakseni tuohon paholaiseen, niin jonkin kristillisen tradition mukaan Saatanahan on "langennut enkeli". Hän lankesi ylpeyden ja tottelemattomuuden syntiin, joten Jumala ajoi hänet ulos taivaasta. Langenneita enkeleitä on muitakin tämän tradition mukaan. Legenda kertoo, että taivaassa käydyn sodan seurauksena kolmannes enkeleistä lankesi syntiin ja seurasi Saatanaa syvyyden kuiluun. Sinänsä aika raflaava ajatus, mutta raamatusta tämä ei saa juurikaan tukea. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Mut pitäisköhän mun lopettaa jo tää kirjoitus niin että ihmiset jaksaa lukea loppuun... Tätähän olis jatkanu vielä vaikka kuinka... ( Se on se, kun teologiveri virtaa suonissa...) Mutta on mulla muutakin elämää :) Sitä paitsi tää oli vasta eka kokeilu..!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vau! Olipas valistava blogi! Kiitos! Hmm. Eilen luettiin kirkoissa tekstiä, jonka mukaan taivaassa syttyi kerran sota (tai mahdollisesti syttyy, mikäli kyse on profetiasta..) enkeli Mikalein ja lohikäärmeen ja hänen enkeliensä välillä, ILM. 12:7 - 9. Ekhä tämä on jokin avainteksti tuolla tulkinnnalle, siitä että 1/3 taivaan enkeleistä olisivat jonkinlaisen kapinan seurauksena lähteneet pimeille teille.
Eipä muuta, jatka samaan malliin!

Jenni kirjoitti...

Kiitti kommentista!
Joo, voi olla, että toi kohta liittyy siihen samaiseen "sotatraditioon". Jakeessa 9 mainitaan, että Saatana ja sen enkelit syöstiin maan päälle.

Kiitos kannustuksesta! I´ll keep it going :)

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa nopeasti sitä tekstiä :). Pääsin vasta nyt lukemaan ja on ihan pakko saman tien kommentoida, vaikka onkin silmät ristissä ja kello näin paljon x)... Voi apua, pahoittelen jo etukäteen jos tästä tulee pelkkää sotkua...

Noihin enkeliuskotutkimuksiin on sen verran kommentoitava, että koskaanhan ei voi tietää, millaiseksi ihmiset enkelit käsittävät. Ainakin omalla kohdalla mieleen tulee juuri suojelusenkeli, joka seuraa mukana ja suojelee ikäviltä. Niissä tutkimuksissa, missä on kysytty, uskovatko ihmiset jumalaan, on suurin osa reippaasti vastannut kyllä, mutta millaiseen jumalaan, siinäpä tarkentamista. Kuinkakohan pitkälti ihmiset käsittävät enkelit juuri sellaisiksi kuin ne Raamatun mukaan ovat? Ja missä menee "hyväksytyn raja" - milloin se on vielä kristillistä, milloin muuta uskoa? Netin keskustelupalstoilla ainakin huomasin nopeasti vilkaistessani, että tästä rajanvedosta käydään aika kärkästä keskustelua.

Ja sitten psykologiselta kannalta: jos ihmiset käsittävät enkelit erityisesti suojeleviksi, mitä niiden suosion kasvu kertoo nykymaailmasta ja ihmisten tarpeista? Ehkä usko paholaiseen/helvettiin laskee, koska ihmiset eivät halua nykymenoa katsoessaan uskoa, että olemassa on jotain vielä pahempaa ja asiat voivat muuttua vieläkin huonommaksi? Ja tuo velvoite-teoriasi vielä perään :).

Ja sitten vielä ajatus: luin joskus jostain oppikirjasta näkemyksen (jonka ymmärtäminen on mahdollisesti epäonnistunut, mutta kokeillaan), että luterilaisuudessa jumalan ja tavallisen tallaajan, pyhän ja profaanin suhde on ikäänkuin kavennettu ja määritelty tarkemmin kuin esim. monissa muissa kristillisissä suuntauksissa, joissa on "enemmän mahdollisuuksia" päästä yhteyteen jumalan kanssa (mm. rukoilemalla jumalan lisäksi myös pyhimyksiä ym.) ja pyhä on enemmän läsnä arjessa mm. rikkaamman uskonnollisen esineistön muodossa. Kaukaa haettu ja liittyy vain erittäin löyhästi asiaan (palvelee enemminkin omaa oppimistani ^^), mutta jos villeiksi ruvetaan niin voisikohan enkeliuskon mahdollinen nousu merkitä kaipuuta uusiin henkilökohtaisiin kanaviin jumalan kanssa?

Termit ja teksti varmaan päin seiniä ja huomenna ihmetyttää itseänikin, mistä tämän revin, mutta saitpahan blogisi toistaiseksi pisimmän kommentin :)!

Anonyymi kirjoitti...

Helou!

Olipa tosi kiva lukea perusteellista analyysiäs, taas alko poltella toi teologian lukeminen.. ehkä jonain päivänä!!

Meinasin tohon samaan kohtaan viitata kuin Juho, mutta siinähän se tuli sanotuksi. Ja vielä jatkoajatus: tässä ilm. tekstissä Saatana syöstiin maan päälle. On jännä, että on kristittyjä, jotka uskoo (kai mm. tän perusteella), että helvetti ei ole tuonpuoleisessa, vaan jo tässä maailmassa.. jotkut uskoo samaa jopa taivaasta.

Ihana oli kuulla kunnon tekstiä enkeleistä, sanansaattajista, kun niin paljon on myös mm. new age piireistä ja erään prinsessan enkelikoulusta lähtenyttä levotonta juttua maailmalla enkeleistä. Enkelit on nimenomaan sanansaattajia, ja toki Raamatussa kerrotaan myös niitten tehtävästä ihmisen suojelijana.. mutta se just, että ne on Jumalan tahdon täyttäjiä, ei itsellisiä henkiolentoja. Toivottavasti luit(te) viime Kotimaasta myös perusteellisen enkelianalyysin!

Joskus enemmän ajatuksella, nyt tulin vain piipahtamaan, työt kutsuu! Voi hyvin, jatka kirjottamista!!

Sofia

Anonyymi kirjoitti...

Meinasin juurikin kertoa, että Kotimaassa on myös juttu aiheesta, mutta tuo Sofia sen kerkesi jo ilmoittaa..

Piispa Huovinen (jota pidän fiksuna tyyppinä) on mulle kerran sanonut, että joillakin ihmisillä on helvetti jo täällä maan päällä.En ole kamalasti asiaan perehtynyt, joten en siitä halua mitään tarkkaan harkittua sanoa, mutta kyllä musta siinä on jotain ideaa. Ehkä asian vois nähdä niin, että jos on liian kaukana Jumalasta niin myös maanpäällinen helvetti on mahdollista(esim. alkoholismi)? Mitä sanovat teologit? Tuleeko turpaan kun näin sanon?

Toisaalta en kyllä usko että se sitten jäis siihen että VAIN maanpäällinen helvetti on olemassa. Ja maanpälliseen taivaaseen on vaikea uskoa, se kuulostaa jotenkin naiviilta ja hirveen romanttiselta ajatukselta.

Jenni kirjoitappa seuraavaksi tästä niin saadaan kunnon keskustelu..(: vink vink...

Anonyymi kirjoitti...

niin ja korjaa sun kellon asetukset, mä kirjotin kyllä klo 11.27 enkä 1.27. Sul on varmaan joku aikavyöhyke väärin..

Anonyymi kirjoitti...

Maranata!
Missä on taivas? 'tapahtukoon sinun tahtosi, tulkoon sinun valtakuntasi myös maan päällä niin kuin taivaassa.' Nykyään, on käsittääkseni niin, että eritoten N.T. Wrightin myötä on levinnyt ajatus siitä, että taivas tai tarkemmin sanottuna Jumalan / taivaan valtakunta ei ole paikka eetterissä, vaan se on ajan ja paikan rajat rikkova todellisuus, joka voi, ja se on myös toivottavaa, tulla tähän meidän todellisuuteen eli ajan ja paikan keskelle. Ideana on, että toisin kuin usein väitetään, Jesus tulee maan päälle ja me kristityt nousemme häntä vastaan tullaksemme hänen kirkkaudessaan tänne maan päälle.. 1. Tess. 4:17. Ilmestyskirjassa, 21:2, suunta on myös sama: taivaallinen Jerusalem laskeutuu taivaasta maan päälle. En ole mitenkään erityisen syventynyt näihin eskatologisiin käsityksiin.. Uskon, että taivas on osittain koettavissa täällä maan päällä - siellä missä kohdataan Kristus - rukouksessa, palveluksessa, ehtoollisessa.. Matt 18:20. Ja taivaassa iloitaan ja riemuitaan yhdestäkin kääntyneestä syntisestä! Niin taivaassa kuin maan päällä! Kun taivas itkee, maa vaikeroi, kun taivas iloitsee mekin hypimme riemusta! Tietyllä tavalla taivas on siis mun mielestä koettavissa myös täällä maan päällä.

Jenni kirjoitti...

Aivan mahtavaa! Kivaa, että ootte kommentoinu näin paljon. Ja että ootte kommentoinu myös toisillenne! Itse kun en välttämättä kerkeä aina kommentoimaan ihan kaikkeen vaikka yritänkin. Sitä paitsi se vastatkoon, ken tietää vastauksen ( tai jolla on asiasta jotain sanottavaa ). Just näin tän blogin pitääkin toimia, kiitos :)!

Joo, olen samaa mieltä Leah, että gallupkyselyn tulos kysymykseen "uskotko enkeleihin" on tietenkin tulkinnanvarainen, koska ihmisten enkelikäsityksiin ovat vaikuttaneet muutkin asiat kuin raamattu. Ja mm. nuo new age-jutut on muotoilleet enkeleistä aivan omat teoriansa.

Voi olla tosiaan niin Leah, että ihmisten enkeliusko liittyy myös niihin ihmisten tarpeisiin kokea suojelua tai tulla autetuiksi.

Luterilaisuudesta (siihen liittyen mitä leah sanoi)sen verran, että asiaa voisi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Oman näkemykseni mukaan luterilaisuudessa on enemmän keinoja olla pyhän kanssa yhteydessä kuin esim. katolilaisuudessa koska siinä ihminen ikään kuin tarvitsee "välikäden" ollakseen yhteydessä Jumalaan. Siis esim. pyhimyksiltä rukoillaan esirukousta sen sijaan, että rukoiltaisiin suoraan Jumalaa tai Kristusta ja pappikin toimii "välittäjänä" ihmisen ja Kristuksen välillä. (Mm. ripittäytyminen liittyy tähän.) Siinä mielessä mielestäni luterilaisuudessa on suorempi yhteys Jumalaan ja Kristukseen. Toisaalta luterilaisuudessa mielestäni aliarvioitu mystiikkaa ja juuri sitä käsitystä, että Jumala on myös arjessa mukana, ei vain kirkossa, ja että hänen tulisi olla kiinteä osa ihmisen jokapäiväistä elämää. Itse olen myös sitä mieltä, että uskonnollista rekvisiittaakin voisi käyttää, mutta sehän on jokaisen henkilökohtainen valinta jos puhutaan yksityisestä uskonnonharjoituksesta. Ja kyllähän nykyään luterilaisessa kirkossa suhtaudutaan myönteisemmin vaikkapa rukousnauhoihin tms. ( esim. ripareilla tehdään paljon rukoushelmiä). Ollaan tultu ajallisesti tarpeeksi kauas uskonpuhdistuksesta, niin että uskalletaan "ottaa vähän takaisinpäinkin" ja myös uskonnollista rekvisiittaa käyttöön.

Kiinnostavaa keskustelua taivaasta ja helvetistä...! Jospa kirjoitan siitä seuraavan blogin... En siksi nyt vuodata siitä aiheesta omia ajatuksiani tämän enempää..:) Sitä ennen pistän vielä jotain enkeleihin liittyvää materiaalia mahdollisesti...

Kiitos vinkistä! Pitää yrittää saada se Kotimaa käsiin...

Anonyymi kirjoitti...

Hm...Juho:

"Uskon, että taivas on osittain koettavissa täällä maan päällä - siellä missä kohdataan Kristus - rukouksessa, palveluksessa, ehtoollisessa.."

Joudun ehkä perumaan aikaisemmat sanani asiasta,ymmärrän kyllä ton näkemyksen.

Jenni: joo, vähän sais munkin mielestä olla sitä rekvisiittaa, esim. just ne rukoushelmet on aivan mahtava juttu.