Askarrellessani näiden lähes elämää suuremmat mittasuhteet saaneiden kysymysten kanssa tajusin, että blogini on todellakin blogiNI. Se on minun, eikä kenenkään muun blogi. Pidän blogiani ensisijaisesti itselleni. Voisin toki kirjoittaa päiväkirjaa, mutta koska en saa sitä aikaiseksi, kirjoitan blogia. Sitä paitsi blogiin voi lisätä kuvia helpommin. Lisäksi itseään motivoidakseen voi kuvitella, että blogin kirjoittamiseen liittyy sosiaalinen paine. Voin aina kuvitella, että on se joku, joka lukee blogiani, ja joka pettyy jos en kirjoita mitään :) Sitä paitsi, olen huomannut, että päiväkirjaa kirjoittaessa minulle tulee usein pikemminkin huono kuin hyvä fiilis. Se kun menee itselläni helposti sellaiselle "tänään minua masensi, koska..."- tyyppisiksi jutuiksi. Sellaisia en halua tehdä. Mieluummin kirjoitan jostain, joka antaa minulle voimaa, ja jota muistelen mielelläni myöhemminkin. Olkoonkin sitten, että se ei ole yhtä mieleni syövereitä syväluottavaa materiaalia kuin potentiaalinen päiväkirjamatsku.
Haluan olla blogissani oma itseni. Kirjoittaa siitä, mikä milloinkin kiinnostaa. En pyri miellyttämään ketään, vaan olemaan rehellinen ja aito itselleni ja muille.
2 kommenttia:
Mul on sama juttu oman blogin kanssa. Ei onnistunut se yksityisen päiväkirjan pitäminen, niin tää blogaus on kätevä ratkaisu. :)
Niinpä! Mulla on aina jäänyt päiväkirjayritykset lyhyeen. Siis jatketaan bloggailua ;)
Lähetä kommentti