keskiviikko 17. lokakuuta 2007

"Elämää suuremmat elokuvat"


Jess! Viimeinkin luulen ymmärtäneeni mitä tarkoittaa kun puhutaan "elämää suuremmista elokuvista"! Tai olin minä luullut jo aikaisemmin ymmärtäneeni sen, mutta nyt sain asiaan syvemmän näkökulman.

Erään elokuvateoreetikon, Andrè Bazinin, mukaan hyvä elokuva paljastaa todellisuudesta sen, mikä siinä muuten jää näkymättä. Ajatus on kiehtova. Jos teoriaa pitää paikkansa pitävänä, niin elokuvalla on periaatteessa hyvin suuri potentiaali tuoda esille asioita, joita on vaikeaa pukea sanoiksi. Siis esimerkiksi joitain ihmisen elämään liittyviä teemoja ja tunteita, jotka ilmenevät elokuvan tarinassa, henkilöhahmoissa, dialogissa tai muissa elokuvallisissa keinoissa.

Lisäksi elokuvat voivat näyttää elämään kuuluvaa kauneutta tai rumuutta aivan ainutlaatuisella tavalla. Myös puhtaasti visuaaliset ja äänelliset keinot voivat kertoa maailmasta jotain, mitä siinä ei muuten nähdä, kuten kauneutta. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi valaistuksen, värien käytön, näytteillepanon tai kamerakulmien avulla. Omasta mielestäni hyvä elokuva pyrkii nimen omaan näyttämään tai kertomaan maailmasta jotain uutta. Ideaali olisi se, jos elokuvan katsomisen jälkeen katsoja voisi sanoa oppineen jotain uutta tai näkevän jonkin asian eri tavoin. Hyvä elokuva on mielestäni sellainen, joka pyrkii tähän.

Katsoin juuri vähän aikaa sitten yhden lempielokuvistani; Frank Darabontin Rita Hayworth-avain pakoon ( engl. Shawshank redemption ). Elokuva on mielestäni hyvä esimerkki edellä esittämästäni näkemyksestä. Elokuva kertoo miehestä, joka tuomitaan syyttömänä elinkautiseksi vankilaan vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta 1940-luvun lopulla. Elokuvan lähes koko tarina sijoittuu vankilan muurien sisäpuolelle ja kuvaa päähenkilön ja muiden vankien elämää hyvin vaikuttavalla tavalla. Elokuvassa on osattu kaivaa todella hienolla tavalla esiin erilaisia vankien elämiin liittyviä teemoja, kuten toivoa, unelmia, toiveiden murskaantumista ja murskaamista, epätoivoa, uudellaan syntyvää toivoa, totuutta, valhetta, uuden elämän alkamista, ystävyyttä ja toveruutta, pelkoa ja niin edelleen. On aivan turhaa tässä yrittää selittää elokuvan kohtauksia tai tapahtumia, koska ne eivät kuulosta miltään. Katsokaa itse!! Leffajuliste antaa esimakua...

Joskus on vaikeaa lähteä erittelemään syitä siihen, miksi joku elokuva tuntuu niin voimakkaasti kertovan jostain todella syvästi elämään kuuluvasta. Voi tietysti ruveta analysoimaan elokuvan näyttelijäntyötä, näytteillepanoa, kuvausta, leikkausta, valaistusta, ääntä ja niin edelleen, mikä on sinänsä todella kiinnostavaa. Joka tapauksessa yleensä "elämää suuremmassa elokuvassa" on kaikki osat jotenkin todella harmonisesti loksahdelleet paikoilleen eikä syytä voi löytää vain yhdestä elokuvallisesta keinosta. Suurin tekijä on oman näkemykseni mukaan kuitenkin ohjaaja sekä mahdollisesti käsikirjoittaja. Ohjaaja luo elokuvan kokonaisuuden ja hänellä on päässään ( tai tulisi olla ) vahva visio siitä, minkälainen elokuvasta tulee; mitkä ovat sen teemat, tunnelmat, vaikutukset, arvot ja niin edelleen. Hän on se, joka luo elokuvan maailman alusta loppuun muiden elokuvan tekijöiden kanssa. Ai että, mikä ihana mielikuva...:)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo leffa 'Redemption'eli suomeksi lunastus on aivan mahtava. Sen sanomaa ei voi oikein perkaa ja selittää, koska niin kuin sanoit siinä on sanottu jotain, jonka vain tuollainen tarina voi kertoa esim leffan kautta. Leffassa on tosi voimakkaita ja kauniita viittauksia ikuisiin teemoihin. Tuossa leffa-mainoksen yläpuolella on teksti joka antaa vähän osviittaa
'Fear can hold you prisoner. Hope can set you free.'Sananlaskuissa sanotaan, Snl (?): 'joka ihmistä pelkää on pelkonsa vanki'. Muurien ulkopuolella on paljon vankeja, jotka sydämessään pelkäävät vapautta; he pelkäävät esim. sitä että eivät enää voisi syyttää muita omasta kovasta kohtalostaan. Eläköön vapaus! Toinen legendaarinen entinen vanki, jota niin ihailen, sanoi: 'mies joka alistuu kohtaloonsa, ei ole mies eikä mikään.' Tuo lainaus on siitä kirjasta: Papilion.

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä. Toivo on todella suuri voima. Jos se on korvaantunut vaikkapa pelolla, niin silloin on asiat huonosti. Tuntuu siltä, että jos on toivoa, on vielä kaikki. Itse olen nähnyt tuon Papillionin elokuvana, joka on myös hyvä. Näissä kummassakin "vankilaleffassa" on todella onnistuneesti kuvattu toivoa, vapautta jne.

Tällaisissa "selvitymistarinoissa" on jotain kiehtovaa. Ehkä niistä saa itsekin jotain rohkaisua toivoa.. Onhan se esimerkiksi rohkaisevaa, että joku jaksaa 20 vuotta kaivaa tunnelia vankilan seinän läpi öisin. Tai kestää kaksi kuukautta eristysselliä. Aivan mieletöntä sinnikkyyttä!

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tai sitten voi olla muuten vaan asunnoton, asua siltojen alla ja käyttää eripari kenkiä ilman sukkia talvella.Juoda lämmikkeeksi viina ettei kuole kylmyyteen ja ihan vaan siihen faktaan että ihmisen psyyke ei kestä sitä että ei ole kotia. Sitten voi syödä kaksi kertaa vuodessa lämmintä ruokaa (asunnottomien yö ja joulu) ja tuntea itsensä ihmiseksi. Eikä tietenkään saa alistua kohtaloonsa, eli tietysti haetaan töitä! Ja työnantajat riemulla vastaanottavat pahalta haisevan osoitteettoman kadun asukin. Kaunista!Kovin runollista! Onneksi on toivoa!

nim. provosointi kunniaan! (;

Jenni kirjoitti...

Niin. Onneksi on toivoa, vaikka sitä on joskus vaikeaa uskoa :)

nimim. kiitollinen kommentista ;)

Anonyymi kirjoitti...

oho, aika kevyesti sä otit ton! No hyvä niin, melkein hävettää ku piti olla niin agressiivinen...(;

Mutta onneks jennipenni tajuut mun mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Mua hämää tää vieläkin. En sisäistä "elämää suurempaa elokuvaa". Höh.

Jenni kirjoitti...

Niin siis mä ajattelen sen niin, että "elämää suurempi elokuva" on sellainen, joka kertoo elämästä jotain sellaista, jota siinä ei ehkä ilman elokuvaa havaita olevan tai joka havaitaan eri tavoin. Elokuva voi siis tuoda esille asioita, joita elämään kuuluu, mutta joita on vaikeaa muuten havaita=elämää suurempi elokuva.

Peter von Bagh, joka on tehnyt teoksia nimellä "Elämää suuremmat elokuvat", saattaa tarkoittaa (en ole siis varma) termillä yksinkertaisesti sitä, että elokuvat ovat niin hyviä, että ne ovat itse elämääkin suurempia. Itse käsitän termin kuitenkin niin kuin äsken selitin. Toivottavasti et menny vieläkin enemmän sekaisin näistä mun selityksistä...;)

Anonyymi kirjoitti...

Pohdin yhä. Toistaiseksi oon vasta hoksannut, mitä on elokuvaa suurempi elämä. ^^