Tämä juttu on helvetistä

Voi taivas, mikä jutun aihe! Ei ole helppoa kellään, varsinkaan ihmisellä, joka yrittää kirjoittaa blogiin juttua taivaasta ja helvetistä... Tässä postauksessa puhun vain helvetistä, koska muuten jutusta olisi tullut liian pitkä. Taivaasta kirjoitan heti kun kerkeän. Joka tapauksessa aihe on todella kiinnostava ja monisyinen ja toivon, että kommentoitte siihen jotain.

Helvetti ei sinänsä ole nykyään kovin suosittu puheenaihe kirkon piirissä tai ihmisten keskuudessa, toisin kuin esimerkiksi keskiajalla. Italialainen kirjailija ja runoilija Dante Alighieri ( 1265-1321 ) kertoo oman näkemyksensä helvetin rakenteesta ja luonteesta teoksensa Divina Commedia ensimmäisessä kirjassa. Kirjoitan siitä tähän yksinkertaisesti siitä syystä, että kuvaus on mielenkiintoinen. Sille ei Raamatusta löydy perusteita eikä sitä pidetä luterilaisessa kirkossa millään tavalla normatiivisena.

Dante kuvaa helvetin olevan maapallon ytimessä. Hänen mukaansa se jakautuu yhdeksään piiriin, joista ensimmäisessä ovat vähiten syntiset ja kaikkein alimmassa ovat kaikkein syntisimmät. Viisi ensimmäistä piiriä muodostavat "helvetin yläosan". Ensimmäisessä piirissä asuvat ns. hyveelliset pakanat, sekä sellaiset, jotka ovat kuolleet kastamatta. ( Jeesus kävi tässä piirissä silloin kun "astui alas tuonelaan". ) Ensimmäisessä piirissä ei ole kidutusta. Toisessa piirissä ovat hekumalliset ( mitä ikinä tarkalleen ottaen tarkoittakaan ), kolmannessa ahmatit, neljännessä asuvat saidat ja viidennessä piirissä asuvat raivoisat.

"Helvetin alaosassa", jossa on myös tulta, asuvat kuudennessa piirissä hereetikot eli harhaoppiset (- huh, kannattaa siis olla tarkkana, mitä tännekin kirjoittaa...;)). Seitsemännessä piirissä asuvat väkivaltaiset ja kahdeksannessa huijarit ( joihin kuuluu Danten mukaan mm. moni paavi ). Yhdeksänteen piiriin kuuluvat petturit ( esimerkiksi Jeesuksen kavaltanut Juudas ).

Ajatusta helvetin olemassaolosta on viime aikoina kyseenalaistettu ja arvosteltu. Yleensä juslituksessa on keskitytty enemmän uskon positiivisiin puoliin ja Jumalan armon ja rakkauden korostamiseen. Kritiikki on kohdistunut lähinnä kahteen seikkaan. Ensinnäkin on ajateltu, että helvetin olemassaolo on ristiriidassa sen seikan kanssa, että Kristus on jo voittanut Pahan vallan. Toiseksi on ollut vaikeaa käsittää "kostavan oikeudenmukaisuuden" ajatusta. Koston ajatuksen ei sinänsä ole katsottu olevan erityisen kristillistä. Lisäksi on ollut vaikeaa sovittaa yhteen periaatetta rakastavasta ja armollisesta Jumalasta ja kosto- tai hyvitysrangaistuksesta, joka kohdistuu syntisiin. Asiasta on siis monia mielipiteitä. Joka tapauksessa Raamatusta löytyy lukuisia kohtia, joissa puhutaan helvetistä, tulesta, kadotuksesta tai "paikasta jossa kiristellään hampaita" tms. ( Esim. Matt. 5:22, Matt. 8:12, 13:42, Jes. 66:24 )

Helvettiin liittyy kiinteästi ajatus viimeisistä tapahtumista ja viimeisestä tuomiosta. Paavalia pidetään kristinuskon ensimmäisenä (systemaattisena) teologina ja siksi hänen ajattelunsa helvetistä ja kadotuksesta on mielestäni tärkeää ottaa huomioon. Lyhyesti sanoen teologian tohtori ja Paavali-tutkija Kari Kuulan mukaan Paavalin ajatuksiin ei varsinaisesti kuulunut opetus helvetistä, vaan uskottomien tuhoamisesta. Kirkkoraamatussa on "tuhoamista ja hävittämistä" tarkoittavat sanat käännetty termillä "kadotus", mikä vie Kuulan mukaan liian pitkälle vietyihin tulkintoihin Paavalin teologiasta. Ne, jotka eivät pelastu, yksinkertaisesti siis kuolevat ja heidän olemassaolonsa lakkaa.

Huh, tulipahan taas pohdittavaa. Saakohan sitä nukuttua ensi yönä..?!