Asfaltti pilkottaa jo (vähäsen)

Ihanaa kun aurinko on paistanut viime päivinä ja asfaltti on tullut näkyviin lumen alta. Kyllä se kevät pikku hiljaa tekee tuloaan. Joidenkin tunnistamattomien lintujen laulustakin tulee keväinen fiilis. Kai ne alkavat laulaa jotenkin eri tavoin aina keväisin. "Talvi-titityy" on erilainen kuin "kevät-titityy":D Itse pidän jokaisesta vuodenajasta. Niissä kaikissa on omat hyvät puolensa. Vaikkakin kesää tulee varmasti kaivattua kaikista eniten.

Valon määrän lisääntyminen vaikuttaa mielialaani nostattavasti ja ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että jaksan ja haluan taas tehdä enemmän asioita.



Kaipaan luontoa, jos sitä ei ole tarpeeksi paljon ympärillä. Saan siitä yllättävän paljon voimaa ja jaksamista. Se, että näkee luonnon elävän, kasvavan ja uudistuvan, on jollain tavalla rohkaisevaa. Se luo toivoa itsellekin siitä, että kaikki järjestyy, kaikki menee eteenpäin. Ja on siinä jotain spirituaalisestikin antoisaa. En ihan sanoisi, että "metsä on kirkkoni", mutta jokin mysteeri luonnon kauneuteen liityy.

Oli vielä ihan pakko laittaa kuva Alphonse Muchan teoksesta Neljä vuodenaikaa. Se on niin ihana, ja Mucha on lempitaiteilijoitani.