(Mullistava) havainto

Olen tehnyt erään mullistavan havainnon koskien asioita, joiden tekemistä välttelen. Ne nimittäin ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, joiden koen vaativan minulta erityisesti henkisiä ja älyllisiä ponnistuksia. Minulle ei tuota ongelmia imuroida, järjestellä tavaroita, ommella, tai käydä kuntosalilla. Päinvastoin. Näiden asioiden tekeminen on helppoa. Ei tarvitse ajatella mitään. Voi vain tehdä. Sitä vastoin minulle tuottaa ongelmia sellaiset asiat kuin: vaikkapa nyt sen hammaslääkärin varaaminen (tai ylipäänsä soittaminen johonkin jostain asiasta - paitsi jos kyseessä on perheenjäsen), tenttiin lukeminen, kirjallisten opiskelutöiden tekeminen, laskujen maksaminen ajoissa, käsikirjoittamisen aloittaminen ja tulevaisuuden suunnittelu.



Tämä on ärsyttävää, mutta tavallaan kai luonnollista. Kun kohtaa päivät läpeensä uutta informaatiota, niin ei sitten jaksakaan enää ottaa vastaan mitään erityisen "tärkeää" tai pohtia asioita. (Paitsi tietenkin jos se liittyy vaikkapa siihen, minkä teeman valitsen uuteen kollaasiini Polyvore.comissa.) Tämäkin vaatii toki älyllisiä ponnistuksia, mutta kevyitä sellaisia. Kyse on vain omaksi huvikseni tekemästäni asiasta, joka kaiken lisäksi ei ole itsessään mitenkään erityisen tärkeä. Siis jos vertaa vaikkapa seuraaviin hajanaisesti esitettyihin, mutta tärkeisiin, älyllisiin ja henkisiin kysymyksiin: "Miten minun tulisi suhtautua Suomen maahanmuuttopolitiikkaan? Millainen Suomen maahanmuuttopolitiikka edes on tällä hetkellä? Miten minun tulisi opettaa tämä ja tämä asia rippikoululaisille? Mikä minusta tulee isona? Mikä on oikea ratkaisu tässä tilanteessa? Mikä on oikein? Miten voisin muuttaa negatiivisia ajatusrakennelmiani? Ketä pitäisi äänestää? Miten voin lievittää läheisteni surua ja tuskaa? Tai voinko ylipäänsä sille asialle mitään? Mistä pessimistisyyteni johtuu? Miksi olen olemassa?"

Huh. Ei ole helppoa olla ihminen. Aasina ei tarvitsisi ajatella näin paljon.