Mikä olisi Mikkelinpäivänä parempi aihe blogikirjoitukselle kuin enkelit? Aivan oikein, ei mikään! Tässä siis hieman angelologiaa, siis enkelioppia.
Aluksi pieni huomatus. Vuoden 2000 World values-tutkimuksen mukaan 51% suomalaisista uskoi enkeleihin. Vuonna 1995 kyseinen luku oli 47%. ( Ihkauusimman tutkimuksen tuloksia en löytänyt netistä. ) Kuulostaa aika isolta luvulta ja vielä hämmästyttävämpää on se, että toi luku on pikkuisen jopa kasvanut! Vertailun vuoksi paholaisen olemassaoloon uskoi vuonna 2000 33% ja helvetin olemassaoloon 25% suomalaisista. Kun maailman menoa katselee, niin luulisi paholaisen olemassaoloon olevan itse asiassa helpompi uskoa, kun hyvien ja puhtoisten enkeleiden. Kyse on kai siitä, että enkeleihin halutaan uskoa, koska niissä ei nähdä olevan mitään, mikä haastaisi ihmisen. Siis tarkoitan sitä, että esimerkiksi Jumalaan uskomiseen liittyy vaikkapa vaatimus elää moraalisesti hyvää elämää. Enkeleihin sitä vastoin on helppoa uskoa, koska he eivät vaadi mitään ihmiseltä tai "vaikeuta" tai "monimutkaista" ihmisen elämää millään tavalla. Sitä vastoin heidän tehtävänsä on suojella ja auttaa ihmistä. Kuka nyt ei suojelua ja apua haluaisi?!
Länsimaisen taiteen välittämä kuva blondeista ja siivekkäistä enkeleistä ei ole aivan tarkalleen ottaen se, miten raamatussa enkelit kuvataan. Kuitenkin taiteen esittämä näkemys enkeleistä on vaikuttanut vahvasti siihen enkelikäsitykseen, joka elää länsimaisen ihmisen mielessä. Raamatun antaman enkelikuvan lisäksi länsimaiseen enkelikäsitykseen ovat vaikuttaneet ainakin erilaiset tarustot, apokryfikirjat, juutalainen apokalyptinen kirjallisuus, kirkon pitkä perinne, kirjallisuus sekä varmasti myös länsimaiset kauneusihanteet. Usein näkee esimerkiksi kuvia pikkuisista enkelinnäköisistä hahmoista, joilla on jousipyssy kädessä. Tämä viittaa tietysti roomalaiseen tai kreikkalaiseen tarustoon ( Amor tms. ) eikä ole todellakaan kristillinen hahmo, vaikka näyttääkin erehdyttävästi enkeliltä.
Raamatun antama kuva enkeleistä ei ole aivan yksiselitteinen tai tarkka. Usein enkelit on kuvattu "nuorukaisiksi". Esimerkiksi Markuksen evankeliumi kertoo naisten tulosta tyhjälle haudalle pääsiäisaamuna näin: "Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet". ( Mark 16:1-8 ) Enkelit eivät siis raamatun mukaan muistuta niinkään Barbie-nukkea, kuten länsimaisessa taiteessa on usein kuvattu. ( Ne näyttävät enemmänkin Keniltä! ) Enkeleillä ei siis välttämättä ole lainkaan siipiä raamatun mukaan. Sen sijaan kerubeilla ja serafeilla, jotka ovat jonkinlaisia "ylempiä enkeliolentoja", on siivet. ( Serafeilla kuusi ja kerubeilla neljä siipeä. ) Muuten Hesekielin kirjassa on mielenkiintoinen ja yksityiskohtainen kuvaus kerubeista, Hes. 1:5-12. Raamatussa mainitaan nimeltä kaksi enkeliä; Gabriel, joka muun muassa ilmoitti Neitsyt Marialle Jeesuksen syntymästä sekä arkkienkeli Mikael ( jonka mukaan mikkelinpäiväkin on saanut nimensä ). Apogryfikirjoihin kuuluvassa Tobiaan kirjassa on lisäksi mainittu enkeli nimeltä Rafael.
Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia ja toimivat periaatteessa aina Jumalan tahdon mukaan. Heillä ei siis ole omaa vapaata tahtoa, kuten ihmisellä. Kuitenkin, palatakseni tuohon paholaiseen, niin jonkin kristillisen tradition mukaan Saatanahan on "langennut enkeli". Hän lankesi ylpeyden ja tottelemattomuuden syntiin, joten Jumala ajoi hänet ulos taivaasta. Langenneita enkeleitä on muitakin tämän tradition mukaan. Legenda kertoo, että taivaassa käydyn sodan seurauksena kolmannes enkeleistä lankesi syntiin ja seurasi Saatanaa syvyyden kuiluun. Sinänsä aika raflaava ajatus, mutta raamatusta tämä ei saa juurikaan tukea. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Mut pitäisköhän mun lopettaa jo tää kirjoitus niin että ihmiset jaksaa lukea loppuun... Tätähän olis jatkanu vielä vaikka kuinka... ( Se on se, kun teologiveri virtaa suonissa...) Mutta on mulla muutakin elämää :) Sitä paitsi tää oli vasta eka kokeilu..!
