keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Miksi kirppistädit katsovat pitkään?

Aijjai. Sydämeni on taas pakahtua. Löysin kirpparilta niin ihania juttuja. Joka kerta kun se
tapahtuu, koen suunnatonta iloa! Esteettinen ja materialistinen minäni kokee suuren tyydytyksen tunteen.

Ilon sekaisten tunteiden keskellä tunnen kuitenkin myös syyllisyyttä joka ikinen kerta, kun raahaan kassillisen tavaraa kotiin. Mieleni kamppailee risteilevien kysymysten tulituksessa: Miksi ostin nämä kaikki tavarat/vaatteet? Tarvitsenko todella näitä kaikkia? Onko minulla varaa tällaiseen kirppis-ostoksilla käymiseen? Olenko liian materialistinen? Miksi kirppistädit katsovat minua niin pitkään?Onko normaalia haluta salailla joitain ostamiaan tavaroita? Miksi ostan halpoja vintagevaatteita, jotka eivät mahdu päälleni?

MUTTA puolustuksenani pidän sitä, että jokaisella esineellä on käyttötarkoituksensa. Kaikkeen, mitä ostan, liittyy liuta ideoita niiden käyttämiseen. JA, se ei kuluta luontoa, eikä siihen liity sitä samaa ajatusketjua, joka on käytävä läpi aina (tai ainakin melkein aina), kun ostaa jotain tavallisesta kaupasta. (Kts. aiempi postaus.) Ja se etsimisen ja löytämisen riemu, minkä kirppisretki voi tuoda, se on vaan, se vaan on, niin valtaisa. Jos tätä voisi tehdä työkseen, ei varmaan olisi ongelmia ammatinvalinnassa. Usein salaisesti toivonkin, että saisin jonkin "tehtävän", jota varten kirppareilta täytyy löytää tiettyjä (mutta ei liian rajoitettuja) asioita.

Kerran olen tällaista päässyt tekemäänkin. Silloin kun teimme mieheni kanssa lyhytelokuvaa Kutsumus . Toimin siinä puvustajana. Ja koska leffan piti tulla toimeen halvalla budjetilla, sain käydä kirppareilla niin paljon kuin sielu sieti! :D Välillä vähän nämä "kirppistädit", eli siis kirpputorien myyjät, loivat outoja katseita minuun päin. Ei ilmeisesti ole tavallista, että nuori nainen ostaa ison kasan vaikkapa miesten puvuntakkeja ja housuja :).

Tässä muutama kuva produktiosta.


perjantai 19. helmikuuta 2010

Se on ihan ookoo...

Joskus täytyy muistuttaa itseään, että jokin asia on ihan ookoo, eikä sitä tarvitse hävetä.

On ihan ookoo...

...moikata henkilöä, joka ei moikkaa takaisin, tai edes katso päin.

...olla kokeilematta piikkimattoa.

...tykätä nukeista aikuisenakin.


...olla käymättä Facebookissa parina päivänä peräkkäin.

...olla tykkäämättä baarissa käymisestä.

...tykätä Lady Gagan musiikista ja pukeutumisesta.


...katsoa kolme tai neljä elokuvaa putkeen.

...epäonnistua.

...olla kavereiden kanssa eri mieltä eettisistä kysymyksistä.

...viettää päivä tekemättä mitään hyödyllistä.

...tykätä vanhoista mainoksista, ja vihata uusia.


...olla petaamatta sänkyä joka päivä.

...että huonekasvit kuolevat. Joskus se kuitenkin tapahtuu.

...että ei ole kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa yhtään laudaturia.

...katsoa Dr. Philiä.

torstai 11. helmikuuta 2010

Ei tajua, ei ymmärrä


Ärsyttävää! Kaikki pasmat on sekaisin, koska en tiedä, saako vaateliikkeistä ostaa vaatteita vai ei. Onko se eettisesti oikein vai väärin? Viittaan tällä ulkomailla halvasti valmistettuihin vaatteisiin, halvan työvoiman käyttöön, hikipajoihin, naurettavan pieniin palkkoihin, epähygieenisiin ja -terveellisiin työoloihin, lapsityövoiman käyttöön jne.

Olen miettinyt tätä teemaa jo tosi pitkään, enkä ole vieläkään tullut selvään ratkaisuun. (En nimittäin suostu siihen, että mitään ratkaisua asiaan ei voi löytää.)

Apunani tässä angstailussa on ollut tämä United States Department of Labor:in laatima lista:
http://www.dol.gov/ilab/programs/ocft/PDF/2009TVPRA.pdf (s. 13 alkaen, ks. sivunumerot sivujen alalaidasta). Siihen ovat listattuina eri tuoteryhmät maittain, ja sen tarkoitus on ilmoittaa, minkä tuotteiden teossa on hyvin todennäköisesti käytetty joko lapsityövoimaa tai pakkotyövoimaa. Mutta tämäkään lista ei ole täydellinen. Lasketaanko pakkotyövoiman käytöksi alipalkkaus tai epäterveet työtilat? Tuskinpa. Entä jos haluan boikotoida tuotteita, joiden työntekijät eivät saa kohtuullista palkkaa? Mistä listasta tämän tarkistan? Mistä voin tietää, miten vaate on tuotettu ja valmistettu?

Ja sitten on vielä se toinen puoli asiaan. Se pikkuruinen palkka, jonka työntekijät vaatteen ompelemisesta, silittämisestä, tai vaikkapa puuvillan keräämisestä ansaitsevat, on heille elintärkeä. Heillä itsellään ei ole varaa nousta barrikaadeille. He ovat iloisia siitä, että heillä on töitä. Sama koskee valitettavan usein myös lapsia. Heidän on pakko tienata rahaa perheelleen, koska muuten perhe ei saa elantoa. Jos siis päätän olla ostamatta heidän tekemiään tuotteita, he eivät pian saa edes sitä pientä palkkaa, jonka tarvitsevat henkinsä pitimiksi. Aaarrgghhh!


Seuraa vielä demonstratiivinen esimerkki:

Siis okei. Menen johonkin vaatekauppaan X. Näen siellä ihanan vaatteen. Sen hinta sopii kukkarolleni. Haluan ostaa sen. Katson "lapusta" missä maassa vaate on tehty. Seuraavaksi katson mukanani kantamastani listasta, löytyykö siitä kyseinen maa kohdasta "clothing" tai "garment" tms. Nykyään ei muuten ole itsestäänselvää, että tuotteissa lukee niiden valmistusmaa(, mikä on mielestäni kuluttajan kannalta täysin pölvästiä ja väärin). Noniin. Sitten vaikein osuus. Seuraa kolme etenemisvaihtoehtoa:

Mikäli vaatteessa LUKEE sen valmistusmaa, voin joko:

1) Ostaa vaatteen hyvällä omallatunnolla, koska sitä ei löydy tästä melko kattavasta listasta.
2) Jättää vaatteen ostamatta, sillä en voi olla täysin varma tarkoittaako vaatteessa lukeva "made in Lesotho" kuitenkaan sitä, että sen tekijöille on maksettu kunnon palkka jne.
3) Ostaa tuotteen. Tämän perustelen sillä, että köyhät ja alipalkatut vaateteollisuustyöläiset tarvitsevat elannon. Jos boikotoin ostamista, boikotoin heidän pienen, mutta elintärkeän elannon hankkimistaan.

Mikäli vaatteessa EI LUE sen valmistumaata, voin joko:

A) Ostaa vaatteen, sillä minulla ei ole todisteita siitä, että sen teossa on käytetty kyseenalaisia metodeja.
B) Jättää tuotteen ostamatta, sillä en voi olla varma miten ja missä se on tehty.
C) Ostaa tuotteen. Tämän perustelen sillä, että köyhät ja alipalkatut vaateteollisuustyöläiset tarvitsevat elannon. Jos boikotoin ostamista, boikotoin heidän pienen, mutta elintärkeän elannon hankkimistaan.

Ei vaan tajua, ei ymmärrä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

UFFille mars!


UFFilla on taas alkanut kausittainen alennusmyynti. Itse menen paikalle vasta kun vaatteet maksavat 3 tai 2 euroa. Tässä alennusmyynnin aikataulut:

MA 8.2. kaikkia vaatteet max. 7 euroa
TI-KE 9.-10.2.kaikki vaatteet max. 6 euroa
TO-PE 11.-12.2. kaikki vaatteet max. 5 euroa
LA-MA 13.-15.2. kaikki vaatteet max. 4 euroa
TI-KE 16.-17.2. kaikki vaatteet max. 3 euroa
TO-PE 18.-19.2. kaikki vaatteet max. 2 euroa
LA 20.2. kaikki vaatteet max. 1 euroa

Lisäksi satsitarjoukset:
4 euron päivinä 6 kpl = 20 euroa
3 euron päivinä 8 kpl = 20 euroa
2 euron päivinä 12 kpl = 20 euroa

tiistai 9. helmikuuta 2010

Verta, hikeä ja T-paitoja


Keskiviikkona tulee kakkoselta neljäs ja viimeinen osa hyvästä BBC:n dokkarisarjasta Verta, hikeä ja T-paitoja. Siinä muutama brittiläinen nuori viedään Intiaan katsomaan ja kokemaan miten suuri osa länsimaissa myydyistä vaatteista on tehty. Nuoret paitsi tutustuvat työläisten oloihin, myös joutuvat itse työskentelemään ja asumaan kuten paikallinen väestö. Ja joka jaksossa työ- ja asumisolot kurjistuvat entisestään. Voi arvata, että verta ja hikeä todellakin vuodatetaan. Mutta muuttuuko nuorten asenne muoti- ja vaateteollisuuteen kokemuksen myötä?

Ke 10.2. klo 20, TV2 (uusinta pe 12.2. klo 15)

Ja kolme esitettyä jaksoa ovat vielä Yle Areenasta katsottavissa.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Voisiko se sittenkin olla totta?




Niin sanottu Torinon käärinliina on noussut taas puheenaiheeksi täällä Pohjolassa Juha Hiltusen uuden kirjan Valokuva Jeesuksesta? myötä. Juha Hiltunen on kulttuurihistorioitsija ja antropologi Oulun yliopistosta. Hän tarkastelee uudessa kirjassaan Torinon käärinliinan aitoutta. Siis sitä, onko liina ollut Jeesus Nasaretilaisen hautapeitteenä vai ei. Tutkijat ja maallikot ovat olleet vuosisatojen kuluessa asiasta kahta eri mieltä. Toisten mielestä kyseessä on aito Jeesuksen päällä ollut liina, joka on ansainnut asemansa pyhäinjäännöksenä. Epäilijöiden mielestä liina on keskiajalla taidokkaasti tehty väärennös. Hiltunen on sitä mieltä, että liina on aito; se on kuulunut historialliselle Jeesus Nasaretilaiselle.

Käärinliina on saanut kutsumanimensä viimeisimmästä säilytyspaikastaan Torinon katedraalista, jossa se on ollut vuodesta 1578 saakka.

Aiemmin en ole liiemmin antanut Torinon käärinliinalle sen suurempaa huomiota, sillä olen ajatellut sen olevan lähes kiistatta väärennös. Uusin tutkimus kuitenkin näyttää olevan toista mieltä. Tästä ei voi olla kiinnostumatta! Olen aina rakastanut kaikenlaisia mysteerejä. Tämä on Da Vinci-koodia parhaimmillaan! (Tai siis huomattavasti kiinnostavampaakin kuin tämä fiktiivinen romaani.) En ole vielä ehtinyt lukea itse kirjaa, mutta olen yrittänyt tutustua sen esittämiin asioihin muuta kautta.

Minkälaisia perusteita Hiltunen sitten antaa liinan aitoudelle? Tässä niistä muutamia.

a) Kaikki liinan kuvaan liittyvät yksityiskohdat sopivat evankeliumien kertomuksiin Jeesuksen viimeisistä hetkistä. Tähän kuuluvat mm. ankara ruoskiminen, ristiinnaulitseminen, sekä hahmon päässä ollut piikkikruunu. Hänellä on ollut myös puhkaistu kylki (eikä murskattuja sääriluita, mikä oli yleisenä tapana tuohon aikaan).

b) Nykytiede ei ole pystynyt kattavasti selittämään sitä, miten kuva on syntynyt liinaan.

c) Pään ympäriltä löydetty hautajaiskukkien siitepöly on peräisin kukista, joita kasvaa ainoastaan Jerusalemin ympäristössä. Niiden kukinta-aika on pääsiäisen aikaan.

d) Liinasta voi huomata vainajan silmien päällä olleen sellaiset kolikot, jotka on tunnistettu Pontius Pilatuksen lyömiksi rahoiksi vuosilta 29 ja 30.

e) Liinasta on löytynyt haavojen kohdalta oikeaa verta, jonka DNA:ta on tutkittu. Veressä on aineita, jotka syntyvät vereen ihmistä kidutettaessa.

f) Käärinliinassa olleen miehen jalkapohjissa sekä liinan selkäosan nurjalla puolella on harvinaista kiviainesta (travrtiini-argoniitti), jota oli Jerusalemin kaduilla ja haudoissa.

g) Mikäli liina olisi keskiajalla tehty väärennös, sen tekijän olisi tullut olla ehkä suurin nero tai edelläkävijä (niin tieteen kuin taiteenkin saralla), mitä historia on koskaan tuntenut.
 
h) Käärinliinan epäaidoksi vuonna 1988 todistanut radiohiiliajoitus on osoittautunut epäonnistuneeksi.

Voisiko se sittenkin olla totta? Haluaisin uskoa niin.


P.S. Vähänkö Indiana Jones olisi innoissaan.

torstai 4. helmikuuta 2010

Moi "taas"!

Huh! Onpa siitä kauan kun viimeksi olen tänne mitään kirjoittanut. Saatanpa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen aloittaa jälleen. Katsotaan, mitä tuleman pitää :)